13.-16.7. Olimme Lissun kanssa Ajattomassa ravileirillä, tässä tunnelmamme sieltä :D
Kiitos Derekalle mukavasta leiristä ja terveisiä kaikille leireilijöille :)

(Sanallinen palaute Ellenille ja Lissulle: "Pidin tyylistäsi kertoa asioita :) Tarkat kuvaukset ja kertomukset, hyvä tarina. Rankingpisteitä 5 kpl Flisanille".)

Torstai 13.7.
Tuskin oli ponineiti ehtinyt kotiutua Suomeen Ruotsista tulon jälkeen kun jo lähdettiin neitiä riiaamaan ympäri maata. Huolimatta siitä että en ollut ehtinyt ajaa ponin kanssa yhtään lenkkiä itse ja se oli vain viikkoa ennen leiriä tullut talliimme valitsin leirikaverikseni Lissun, sillä ajattelin että ravileiri olisi kätevä tapa tutustua poniin ja samalla tarkkailla sen käyttäytymistä vieraassa ympäristössä. Ruotsin puolella Lissun kanssa oli kuitenkin ajettu jo pari starttia joten ajattelin että ei se nyt ihan kamala voi olla ajettaessa vaikka omat taitoni hieman ruosteessa olivatkin ;)

Lissu käveli melko tottuneesti koppiin ja oli matkan ajan muutenkin kunnolla, ei turhia stressaillut vaan mutusti rauhassa heinää. Paikalle tullessamme aiheutimme kanssaleiriläisissä lievää huvitusta, kaikkien muiden hevoset kun tuntuivat olevan kolme kertaa suurempia ja Lissunkin mielestä hieman pelottavia. Onneksi myöhemmin selvisi että paikalla oli myös kaksi muuta ponia, joten aivan yksin ei tarvinnut raviponeja edustaa. Lisäksi muutamat tutut kuskit kuittailivat hieman pienestä tauosta; raviradoilla minua ei ollut näkynyt vuosikausiin, vaikka aikoinani olinkin ajanut kilpaa parin sadan VRER:n rankingpisteen verran. Lissu laitettiin ratatallin karsinaan tutustumaan uusiin hajuihin ja kavereihin - vaikka se kavereihin tutustuminen ei kovin helppoa ollutkaan yli puolitoista metriä korkeiden seinien takia. Lissu kuitenkin alkoi heti keskustelemaan uusien kavereiden kanssa kiljuen jatkuvasti ja kuoputtaen karsinassaan mutta jonkin ajan kuluttua tamma alkoi jo hieman rauhoittua. Jätimme ponin karsinaansa ja kuskinani ollut talliavustaja lähti takaisin kotia kohti ja lupasi olla yhteydessä muitten ponieni kuulumisista. Omien tavaroideni viemisen jälkeen Dereka ja Mikko pitivät tallikierroksen ja esittelivät tallia ympäristöineen huumorilla höystettynä. Esittelykierros olikin todella hyvä juttu, sillä en ollut paikalla ennen vieraillutkaan kuin pikaisesti raveissa muutamaa päivää aikaisemmin. Silloin Lissu muuten juoksi ensimmäisen starttinsa Suomessa (tosin lainakuskin ohjastamana).

Ensimmäisen teoriatunnin aikana kertasimme oikeastaan jo aika tuttuja asioita, mutta kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Ryhmä- ja tasoitusajon olennaisimmat erot käytiin yhdessä läpi (eli ryhmäajossa 12 valjakkoa lähtee auton takaa matkaan kun taas tasoitusajossa valjakoita on maksimissaan 16 ja lähtö tapahtuu volteista tasoitettuna niin että "huonoimmat" lähtevät edestä ja kovimman ennätyksen tms. omaavat lähtevät takamatkalta). Puhetta tuli myös ikärajoista ja joillekin tuli yllätyksenä että suomenhevoset eivät saa juosta starteissa enää 17-vuotiaina, vaan maksimi-ikä on 16 vuotta. Suomenhevosethan saa aloittaa starttaamisen jo kolme vuotiaina. Tuttua asiaa tuli myös hylkäyksistä ja mietin hiljaa itsekseni samalla mitähän tapoja olisi omalla kohdalla vielä käyttämättä. Kävelyä tai pysähtymistä en ole radalla vielä ponin kanssa kokeillut, enkä myöskään radalta poistumista. Tavallisimpia syitä, eli pitkiä ja liikoja laukkoja onkin kuullutettu minulle sitten senkin edestä.

Teoriatunnin jälkeen ohjelmassa oli hevosten valjastaminen ja lenkille lähtö. Itselläni oli kohtuullisen suuria epäilyksiä lenkin sujumisesta, mukana oli kuitenkin niin erivauhtisia hevosia. Jäimme Lissun kanssa suosiolla letkan toiseksi viimeisiksi, perässämme tuli vain Mikko Aeda Zion'kan kanssa. Lenkin aikana tulikin sitten tutustuttua Aidaankin sen välillä hengittäessä niskaan kun Lissun kanssa lyllerrettiin eteenpäin. Suurimmilta ongelmilta kuitenkin vältyttiin ja odotuksiini nähden lenkki sujui maniosti. Nopeampaa porukkaa tosin näkyi harvakseltaan alkumatkan jälkeen, koska letka ei tietenkään voinut suuremmin jäädä meitä odottamaan. Lissu painoi kuitenkin kädelle lähes koko matkan ajan ja ponissa tuntui olevan virtaa ainakin kotitarpeiksi. Lenkin aikana ehdin kuitenkin juttelemaan muiden ponikuskien kanssa ja muutenkin tunnelma oli mukavan rento Mikon heittäessä jokaiseen sopivaan väliin huumoripitoista tekstiä ;) Lenkiltä tultuamme otin Lissulta varusteet pois ja huuhtelin sen jalat kylmällä vedellä, jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan. Märkä poni tietysti riemastui hiekkapohjaisesta tarhastaan ja ensitöikseen piehtaroi itsensä kuraiseksi.

Seuraavaksi ohjelmassa oli toinen teoriapläjäys. Peitsari on hevonen joka normaalin ravaamisen sijasta liikuttaa saman puolen jalkojaan samaan aikaan samaan suuntaan. Lisäksi juteltiin lämminveristen montésta, sitä ei olekaan henkilökohtaisesti tullut vielä kokeiltua. Mailin matkalla lämppärit voi kuulemma montéssa mennä jopa reilusti alle 1.20, joten pelkkä ajatus tuollaisesta harrastustoiminnasta tuntui varsin hurjalta. Minä taidan edelleen pystyä turvallisesti näiden hyvällä tuurilla kolmen minuutin alittajien kanssa.

Kävin vielä nopeasti moikkaamassa Lissua joka oli jo rauhoittunut tarhassaan ja ruvennut mielipuuhaansa eli syömään ja sitten lähdin kartanolle laittamaan omia tavaroitani kuntoon. Lisäksi haaveena oli päästä suihkuun joka sitten jäi pelkäksi haaveeksi koska totesin peseytymisen tässä vaiheessa päivää olevan turhaa ajanhukkaa. Vielä ennen iltapalaa kävin Lissun kanssa nopeasti radalla, onnistuin ajoittamaan menemiseni niin että suurinosa isommista hevosista oli lähtenyt pois joten en ollut täysin pujottelukeppinä siellä. Lissua ärsytti suunnattomasti kun muut juoksivat heittämällä ohi ja poni ei pysynyt perässä joten se puski laukalle lähes järestään joka kerta kun joku meni ohi. Lopulta rata hiljeni suurempien hevosten osalta ja Flisankin hieman rauhoittui. Pey sattui olemaan vielä Merevaik`s Killittävän Kuu-Ukon kanssa radalla joten lopuksi otimme yhdessä muutaman reippaamman pätkän jotka menivät hienosti :)

Perjantai 14.7.
Aamu oli ihanan leppoisa, normaalisti kun olen tottunut heräämään aamutallia tekemään ennen puolta kuutta, mutta nyt hoito oli tallin puolesta joten pääsin nousemaan valmiiseen aamupalapöytään. Aamulenkki oli tarkoitus tehdä vedessä ajamalla hevosia mutta eiköhän svärjekaunottareni iskenyt hihnat kiinni heti alkuunsa. Lissu ei suostunut menemään veteen kohtuullisessa ajassa vaikka lähes kaikkia keinoja yritettiinkin käyttää, joten katsoin paremmaksi mennä suosiolla viereistä tietä pitkin koska en halunnut muiden turhaan odottavan meitä. Vauhtierot tasottuivatkin hieman kun Lissu pääsi kulkemaan tietä pitkin muiden taivaltaessa kilometrin verran vedessä. Lenkin jälkeen tamma oli vielä yllättävän pirteän oloinen, tosin muihin hevosiin verrattuna se oli joutunutkin tekemään huomattavasti vähemmän töitä.

Lenkin jälkeen oli ohjelmassa erilaisten ravureiden rakenteisiin tutustumista ja sepäs minulle passasi. Varsinkin NJY Resonanssi jäi mielee, aina on mukava seurata hienon rakenteen ja liikkeiden omaavan hevosen menoa. Tunti oli melko lyhyt ja sen jälkeen pääsimme vähäksi aikaa vapaalle. Seuraava ohjelmanumero oli kuudelta illalla, joten ehdin hyvin soittamaan kotiin ja järjestelemään hieman paperihommia (omasta yrityksestä kun ei pääse lomalle edes viikonlopuksi.. :\). Lisäksi kävin hieman itsenäisesti kiertelemässä Ajattoman tiluksia.

Illalla päästiin sitten taas radalle, alkuverryttelyn jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään ja tarkoituksenamme oli harjoitella vuoronperään volttausta ja autolähtöä. Autolähdön harjoittelu oli meidän osalta hieman hankalaa kun muut olisivat menneet autosta ohi jos se olisi kulkenut meille sopivaa vauhtia. Olosuhteisiin nähden Lissu kuitenkin toimi hyvin, painoi sitkeästi muiden perässä ja pysyi ravilla kokoajan. Tosin jouduin melko vahvasti pitämäänkin tammaa edestä kiinni ettei se olisi täysin riehaantunut.

Lauantai 15.7.
Aamulla lähdettiin jälleen radalle, joka muuten oli todella hyvässä kunnossa koko viikonlopun. Harjoiteltiin vielä lähtöjä jotka menivät jälleen vaihtelevasti, välillä oikein mallikkaasti mutta välillä sitten taas hiukan heikommin. Lopuksi koitettiin leikkimielistä lähtöä ja kaikilta otettiin ajatkin. Tarkoituksella pitelin Lissua taas melkein koko matkan ja meille kellotettu aika olikin sitten pitkälle kolmen ja puolen minuutin paremmalla puolella.

Teoriatunnilla valjastettiin hevosia ja tutustuttiin erilaisiin varusteisiin. Lopuksi pääsin tekemään yhteistyötä edellisenä päivänä ihailuni kohteeksi päätyneen NJY Resonanssin eli Ressun kanssa. Tehtäväni oli siis valjastaa kyseinen ori, homma pelitti muuten ihan hyvin mutta jotenkin joudun aina tekemisiin näiden valtavan suurten otusten kanssa (ja kyllä, yli 150cm korkea hevonen on valtava). Tunnin jälkeen pääsimme kokeilemaan montéa ja peitsarimeininkiä. Itse tosin kokeilin vaan mennä muutaman kierroksen montéa Nopan avustuksella, vauhti tuntui mielettömältä vaikka hevonen suurinpiirtein vaan hölkkäili.

Illalla hevosten liikutus tehtiin vain rennosti taluttelemalla. Lenkkimme Lissun kanssa päätyi rantaan ja päätin ottaa illan missioksi saada tamman veteen. Kyllä lahden toiselta puoleltakin luulisi sen verran rapakoita löytyvän että kyllä neiti varmasti oli ennenkin ollut veden kanssa tekemisissä. Maanittelu, lahjonta ja kiristys tepsivät tällä kertaa ja lopulta sain Flisanin jopa uimaan. Kylläpä olinkin illan päätteeksi itsestäni ylpeä!

Sunnuntai 16.7.
Heti aamusta ohjelmassa oli pitkä lenkki hevosten kanssa, joten onneksi sää suosi ja lähtiessämme oli vain noin 15 astetta lämmintä. Takaisin tullessa tulimme saman joen kautta missä oltiin käyty aikaisemminkin, tällä kertaa ponineiti suostui jopa kastelemaan koipensa! Lenkin jälkeen harjasin Lissun huolella ja pesin sen kunnolla kylmällä vedellä. Lissua taisi tosin hieman hävettää emännän toiminta taas kun päätin pestä sen shampoon kanssa ja heittää perään karvankiillokkeet, pitäähän ponin edustavalta näyttää kotiin tullessa ;)

Leirin viimeinen teoriatunti käsitteli poniraveja. Asiat oli melko tuttuja, mutta mitäs siitä kertauksesta oli sanottukaan.. 1. Poni voi aloittaa kilpauransa kolme vuotiaana ja ne saavat olla radoilla lämminverisiä ja suomenhevosia pidempään eli 18 vuotiaiksi saakka.
2. A-poni on yleensä shetlanninponi (säkäkorkeus maksimissaan 107cm).
3. B-poneihin kuuluu kaikki yli 107cm korkeat ponit, eli myös esimerkiksi ylikorkeat shettikset.
4. Raviponin pitää olla puhdasrotuinen, joten periaatteessa kyllä, mutta vauhdin puolesta welsheillä ei ole B-lähtöihin mitään asiaa. Suomessahan IRL joku welsh ori on juossut ihan virallisissa B-ponilähdöissä.